Aamulla herätessä ensimmäinen ajatus oli, että tämä on tässä. En kuitenkaan tällä kertaa alkanut itkeä, ihan hyvä, en olisi nyt jaksanutkaan, sattuu jo silmiinkin.

Olen miettinyt sitä, että vaikka muuttuisinkin ja kasvaisinkin ihmisenä, niin että voisimme vaimon kanssa elää tasapainoista elämää, jäljellä on vielä se lapsiasia. En pysty ymmärtämään, että joku voi olla niin urakeskeinen, että siihen ei mahtuisi edes yhtä lasta. Ei se ura kai nyt siihen kaadu, että pitää välillä vähän taukoa. Tuntuu siltä, että mua on huijattu, luulin naimisiin mennessä, että perhettä tässä ollaan perustamassa. Vaimo kyllä sanoi ennen naimisiin menoa, että ei tiedä haluaako koskaan lapsia. Ymmärrän kyllä sen, että ei kukaan halua hankalan miehen kanssa lapsia, mutta olen hyvää vauhtia kasvamassa lopultakin aikuiseksi ja sellaiseksi mieheksi, josta voisi tulla hyvä isä.

Nyt suoraan sanottuna v*tuttaa koko tilanne. Tuntuu, että olen ansassa, en halua jättää vaimoani vain sen takia, että hänestä tuntuu nyt siltä, että hän ei halua lasta. Sanoin hänelle, että se ei ole hyvä syy ratkaista tämän avioliiton lopettamista tai jatkamista. Ehkä se onkin, en minä tiedä. Mulla on yhä unelma että joku päivä vaimon kanssa voitais saada lapsi ja että olisin hyvä aviomies ja hyvä isä. Jos vaimo ei jaa sitä unelmaa mun kanssa, niin sitten tämä todellakin oli tässä. Tuntuu vaan niin vaikealta koko asia, seitsemän vuoden jälkeen tajuta, että haluamme elämältä ihan eri asioita, eikä näytä siltä, että vaimo edes haluaisi yrittää yhdistää niitä. En pyydä vaimoa uhraamaan uraansa perheen eteen, mutta tuo yksi lapsi on se kompromissi johon pystyn. Jos sekään ei riitä hänelle,  niin pitäköön tunkkinsa. Olen jotenkin shokissa kaikesta nyt, tuntuu siltä, että haaveeni on jossain mankelissa, ja tässä jännään että minkä näköisenä se tulee sieltä ulos. Kuitenkin uskallan vielä haaveilla, että vaimon kanssa me voitais vielä perustaa perhe joku päivä. Ehkä vaimo vaan ei enää uskalla haaveilla siitä tai halua. Löysin tänään yhden videon netistä, jossa saman alan ihminen kertoo uran ja äitiyden yhdistämisestä, sain siitä rohkaisua ja lähetin linkin vaimollekin, on tosiaan mahdollista yhdistää ura hänen alallaan ja olla samalla äiti. Sanoin myös vaimolle, että voin ryhtyä koti-isäksi ja sitten huolehtia lapsesta silloin, kun vaimolla on töissä kiirettä. Mutta tämä kaikki on vaan spekulaatiota, joka perustuu siihen oletukseen, että me ylipäätään jatketaan yhdessä eteenpäin. Välillä tuntuu, että olis vaan helpointa lyödä hanskat tiskiin, surra, ja etsiä sitten nainen, joka jakaa mun kanssa saman unelman. Mutta kun kerran on mahdollista (vaikkakin haastavaa) yhdistää ura ja äitiys, niin pakko mun on tarttua siihen toivoon nyt.