Facebook on ärsyttävä, ei ois pitänyt liittyä siihen koskaan, nyt en voi lopettaa siellä kaveruutta vaimoni kanssa, koska hän ajattelisi  että olen suuttunut jostain, en myöskään halua vielä estää uutisnäkymässä hänen uutisiaan näkymästä, koska silloin estän myös sen, että hän voisi lähettää mulle viestiä. On tuskallista katsoa hänen kuviaan, ja tietenkin katson, jos hän on lisännyt uuden profiilikuvan. Nyt äsken kommentoin hänen uusinta kuvaansa, kirjoitin siihen "kaunis", mutta hän poisti kommentin ja sanoi että tuntuu nololta. Mitä noloa siinä muka on että aviomies pitää vaimoaan kauniina ja haluaa sanoa sen julkisesti. Tuokin lisää vaan sitä aavistusta, että hänen tunteensa mua kohtaan eivät enää koskaan muutu, hän siis rakastaa mua tällä hetkellä vain lähimmäisenä eikä aviomiehenä. Se on pahin tieto, mitä olen ikinä saanut tietää missään parisuhteessa koskaan. Se on kuin puukko rintaani, ja mikä pahinta, se puukko on nyt seuraavat puoli vuotta siinä rinnassa, koska perjantaina aion pyytää vaimoa allekirjoittamaan ensimmäisen avioerohakemuksen, ja sitten puolen vuoden harkinta-ajan jälkeen päätämme, jatkammeko vai emme. Olen alkanut miettiä, että ero voisi todella olla paras ratkaisu, varsinkin jos vaimon tunteet mua kohtaan eivät yhtään muutu puolen vuoden aikana. Se on kuitenkin melko pitkä aika verrattuna vaikka pariin viikkoon, ja kuitenkin vaikka on tuskallista odottaa, on helpointa että tietää ratkaisun olevan tulossa tulevaisuudessa. Olen niin kyllästynyt tähän jahkailuun, miksi vaimo ei voinut jo paljon aikaisemmin sanoa, että meidän on erottava ja miksei hän voi sanoa sitä suoraan vaan on odottanut että itse tajuan sanoa sen. Silloin kun vietämme aikaa yhdessä, koko hänen olemuksestaan paistaa semmoinen tietynlainen hylkimisreaktio mua kohtaan, ja mulle tulee semmoinen outo tunne, ihan kuin emme olisi koskaan tunteneetkaan toisiamme ja vaikka istuisimme vierekkäin penkillä, niin tuntuu siltä että välillämme ei ole mitään yhteyttä, eikä siellä olekaan, koska olemme vieraantuneet niin paljon toisistamme. VAikuttaa siltä, että vaimo ei halua enää lähentyä, ja olen itsekin alkanut miettiä, että puolen vuoden jälkeen voisi olla aika vain luovuttaa ja antaa periksi. Turha taistella tuulimyllyjä vastaan, ja sitä en voi mitenkään muuttaa, että vaimo ei rakasta mua enää aviomiehenä, se tuntuu pahalta, mutta ei rakkautta voi pakottaa eikä voittaa puolelleen mitenkään.