Ilmaisenpa taas itseäni runon muodossa.

Sinä revit minut kappaleiksi

et tiedä mitä haluat

minä tiedän mitä haluan

haluan sinut

olet ainutlaatuinen

sinut minä valitsin

minut sinä valitsit

mutta nyt olet unohtanut että olen olemassa

et sinä minua tarvitse

kunpa tarvitsisit

kunpa ottaisit lähellesi

viereesi

ottaisit kädestä kiinni

mutta ethän sinä ota

koskaan

murrun pikku hiljaa

sydämeni kovettuu

pikku hiljaa

olen itkenyt jo tarpeeksi

kunpa tarvitsisit minua

olen jokin muinaisjäänne elämässäsi

se lahjaesine jota et halunnutkaan

älä piinaa minua enää

ota lähelle tai työnnä pois

älä pidä tässä välissä

en kestä tätä enää

yhtään

yhteinen elämämme

kuin unta

se oli silloin

nyt on nyt

sinä löysit oman tiesi

et taida haluta minua mukaasi

sano se sitten ääneen

sano että et tahdo rakastaa minua

sanoit kerran että tahdot

mutta ei sillä taida enää olla mitään merkitystä

sanat tyhjiä kuin käteni

tyhjiä kuin sylini

et sinä siihen halua

vedä minut lähemmäksi tai työnnä kokonaan pois

en voi olla tässä keskellä

enää hetkeäkään

tahdon lähellesi

mutta työnnät minua koko ajan poispäin

hakkaan päätäni jäähän

siihen jäähän joka on sinun sydämessäsi

ei minulle ole enää paikkaa sinun elämässäsi

näen mielessäni miten otteeni irtoaa kädestäsi

pikku hiljaa sinä päästät irti

tai olet jo  päästänytkin

taitaa olla niin että sinä et enää koskaan tartu käteeni

et enää koskaan tarvitse minua

ota minut lähelle tai

anna minun mennä

haluan jäädä mutta

en voi ostaa rakkauttasi

ei se ole kaupan

en tahdo sääliäsi

en tahdo keräillä jämiä

tahdon sinut

en ketään muuta