Nyt on ratkaisun hetki lähellä. Pyysin vaimoa miettimään, tahtooko hän rakastaa minua vai ei. Näin helppoa se nyt on: hän vastaa kyllä tai ei, ja sitten joko jatkamme yhdessä yrittäen korjata asioita tai sitten lyödään hanskat lopultakin tiskiin.

En vain yksinkertaisesti kestä enää tätä, tuntuu että ratkean kohta kahtia. Itse tahdon rakastaa häntä yhä mutta ne kestä elää tämmöisessä epätietoisuudessa. Olemme kyllä nähneet noin kerran viikossa mutta välillä aina ahdistaa se epätietoisuus niin paljon, että en osaa olla "normaalisti" eli alan tilittää omasta ahdistuksestani ja se ahdistaa sitten vaimoa eli tietynlainen noidankehä on tässä ollut jo pitkään.

Nyt odotan vaimon vastausta kuin lapsi joulua. No ei nyt sentään, jos pitäisi vetoa lyödä, niin laittaisin panokseni ei-vastaukselle. Kertoimina ehkä joku 75 prosenttia ei-vastauksen puolesta ja 25 kyllä-vastauksen.

No,  loppuupahan joka tapauksessa tämäkin kärsimys. Olenkin tässä jo vuoden päivät surrut, eilen yritin hiukan itkeä mutta ei sitäkään enää jaksa. On tullut aika pistää homma joko lopullisesti pakettiin tai sitten yhdessä yrittää, en vain jaksa yrittää enää yksin. Olen luopunut kaikesta toivosta. Eilen sanoin puhelimessa vaimolle, että minulla on ikävä häntä ja rakastan häntä yms. Ei mitään vastakaikua, hän ei rakasta minua enää. Mutta se ei ole ratkaiseva asia, vaan se, tahtooko hän rakastaa. Sitähän kirkossakin pappi kysyi naimisiin mentäessä. Ei ketään voi pakottaa rakastamaan toista, siihen tarvitaan tahtoa. Mutta jos vaimo ei enää vaan tahdo rakastaa, niin sitten ei tahdo. Jotenkin jo varaudun pahimpaan, pelkään sitä tunnetta, kun jos sitten tajuaa, että tämä oli todellakin tässä. Että vaimo ei enää halua rakastaa minua. Pelkään sitä suunnatonta surua minkä se aiheuttaa. Että hän ei enää tarvitse minua. Ihan kuin olisi yt-neuvottelut menossa, ja irtisanottavien  listalla vain minä.

En tahdo kantaa tätä surua enää, haluan että se lähtee jo pois. Mutta päivä päivältä sitä vaan tulee jostain lisää, se ei lähde pois. Haluan heittää sen menemään, mene pois, suru.